2 päivää kesälomaa jäljellä

Kolme viikkoa takana, kaksi päivää edessä.

Loman alussa painoin puhelimen äänettömälle ja annoin akun vetää viimeiset henkäykset ensimmäisten lomapäivien aikana. Hiljaisuus. 

Pidin työpuhelimen visusti laatikossa enkä ladannut kertaakaan.

Tiimini WhatsApp -ryhmän viestit pääsivät kuitenkin läpi oman puhelimeni kautta viikon hiljaisuuden jälkeen:

"Muistakaa ilmoittautua firman vuosittaiseen juhlaan sähköpostin kautta. Tämä viikko vielä aikaa. Ensimmäinen posti aiheesta tullut reilu kuukausi sitten. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee. Jokaiselle tullut oma henkilökohtainen linkki", yrittää yksi tunnollisimmista työntekijöistä muistuttaa.

Tiimi reagoi pian: "Missä?" "Mikä?" "En löydä! Ei oo tullu mulle." "Mistä on kyse?" "Saako kaikki ilmoittautuneet vapaapäivän? Se ois reilua." "Tosi kiva hei, jos ilmoittaudun ja en saakkaan vapaata. Se ilmoittautuminenhan oli sitova, eikö?" "Mutta työvuorot tulee vasta parin viikon päästä eikä toiveita voi enää laittaa eteenpäin hr:lle. Mitä teen?"

Mykistin viestit uudelleen.

Hengitin hitaasti sisään ja ulos. Uudelleen.


Lähdin hyvillä mielin lomalle. Tiesin tunnollisten työntekijöiden hoitavan pintapuoliset asiat ja HR kaiken pintaa syvemmältä. Ei käynyt kateeksi.

Tuntuu, että kannan kuukausi kuukaudelta enemmän harteillani myös HR puolen asioita. Ne liukuvat pehmeästi pöydälleni lempeiden hymyjen kera. Suullinen varoitus. Kirjallinen varoitus. Vakava kirjallinen varoitus. Puhuttelu. Toinen vakava kirjallinen varoitus ja irtisanominen tai firman sisäisen haastattelun järjestäminen toiselle osastolle.

Asiakasyrityksen esimieskollegat kyselevät mihin aikani menee kun minua ei saa aina kiinni. En voi kertoa täyttä totuutta. Ympäripyöreästi ja kauniisti muotoillen kerron aina kaiken olevan hoidossa, kuten esimieheni ohjeisti.

Tarvitsen sen palkankorotuksen.

"Katsotaan sitä palkka-asiaa loppuvuodesta kun tiimisi kasvaa. Nyt täytyy vain pitää asiakasyritys tyytyväisenä, heillä on ollut rankka vuosi", pehmitti esimieheni kesällä tilannetta nojautuen minua kohden aina yhtä varmana asiastaan.

Heillä on ollut rankka vuosi? Niin on ollut minullakin ja luvattu palkankorotus oli nyt puoli vuotta myöhäsä.

Jaksoin silti uskoa esimieheni toiveikkuuteen paremmasta loppuvuodesta. Tietoa asiakasyrityksen tilanteesta ei kuitenkaan ollut sen enempää kuin viime face-2-face -keskustelussa muutama viikko sitten. En voi sietää ilmaisua, mutta se on osuva kahdenkeskisille keskusteluille. Ilmaisua heitellään toimistolla kuin karkkeja penkkariautoista.

Ollaan niin kansainvälisiä monitoimitiloissamme.





Kommentit

Suositut postaukset