Uusia hämmentyneitä kasvoja

"Tässä on meidän ja teidän uusi esimies, Kristiina, Krisse!" tiimikouluttaja puhkui intoa perjantaiaamuna ennen seitsemää. Minua tuijotti kaksi uutta hämmentynyttä työntekijää. Peura ajovaloissa -katse piilotettuna varovaisen hymyn taakse. Toissapäivänä koulutuksensa aloittaneita.

Tervehdin uusia työntekijöitä kuulostaen liian viralliselta: "Huomenta ja tervetuloa minunkin puolesta." Hymy kasvoi kaikkien huulilla ja kyselin kevyesti heidän ensimmäisten päivien kokemuksista. Yrittivät vakuutella kaiken olevan hyvin, mutta kasvoilla säilyi kauhunsekainen ilme. Tuttu kaikille aloittaville ja sympatiani oli heidän puolellaan.

"Kyllä tämä tästä kun pääsee tekemään käytännössä", avoimelta vaikuttava nainen päätteli. "Nyt pää on vain niin täynnä teoriaa ja ajatuksia etten koskaan tule muistamaan kaikkea", hän jatkoi epäröiden ja loi katsetta toiseen uuteen tulokkaaseen saaden vastakaikua.

Kerroin heidän olevan loistavissa käsissä tiimikouluttajan otteissa.

"Tiedot tulevat loksahtamaan kyllä kohdilleen ajan kuluessa ja opiskelu jatkuu koulutuksen jälkeenkin. Kaikki tiimin työntekijät ovat käyneet saman koulutuksen ja ymmärtävät minälaisen haasteen edessä olette", jatkoin kannustaen.




Uudet tulokkaat nyökkäilivät ja tiimikouluttaja ohjasi heidät peremmälle. Kuulin kouluttajan kertovan heidän viettävän aikaa kanssani vielä myöhemmin iltapäivällä esimiehen oman perehdytyksen merkeissä.

Huoh. Oman pehdytyspakettini läpikäyminen ensimmäisenä päivänä loman jälkeen kuulosti raskaalta. Huokaisin istuessani tutun työpöydän taakse. Pehmeä toimistotuoli antoi myöden ja narahti kuten aina ennenkin. Hymyilytti.

Kaikki tuntui ja tuoksui tutulta. Olin palannut.

Vetäisin työvuorolistat esille. Asiakasyrityksen HR-puoli varmasti ajatteli, että perjantai on hyvä päivä palata kuukauden lomalta.

"Laitetaan Krisselle loman jälkeen vain perjantai ja lauantai töitä. Seuraavalle viikolle heti maanantai lyhyemmäksi ja kolme peräkkäistä vapaapäivää keskelle viikkoa", arvuuttelin mumisten HR -puolen ajatuksenjuoksua katsoessani kuluvan kuukauden viimeisiä viikkoja.

Anoin kolme viikkoa kesälomaa, mutta sain lähemmäs neljä viikkoa. Perusvapaita oli ripoteltu kesälomani jatkeeksi.

En valittanut.

Kommentit

Suositut tekstit