Persoonallisuushäiriö viereisellä työpöydällä

Kymmen kuukautta ajassa taaksepäin. "Vihaan kaikkia sinun kaltaisia ihmisiä, jotka vain kiipeää yrityksissä ja josta kaikki pitää! Siinä vaan hymyillen teet töitäsi ja olet hyvää pataa hallinnon kanssa. Täällä kuule muutkin miettii miksi juuri sinusta tuli esimies kun muutkin oli kiinnostuneita! Että sitä voit illalla nukkumaan mennessä miettiä..!" huusi viereisen pöydän persoonallisuushäiriö minulle silmät vauhkoontuneina kuin panikoivalla jäniksellä antaessani hänelle edeltäneen viikon tiedotetta.

Ilmeisesti väärällä jalalla taas noustu. Kello oli viittä yli kahdeksan aamulla enkä jaksanut päättää mistä lauseesta aloittaisin. Osa kuulosti kohteliaisuuksilta. Onneksi olimme kahdenkesken. "Miksi minä sellaista nukkumaan mennessä miettisin? Kaikki saavat ajatella minusta mitä haluavat", aloitin rauhallisesti. Hän alkoi puhista tuskissaan nähdessään ettei saanut edes silmäkulmaani värähtämään.

"Valintaprosesseissa otetaan huomioon kaikki pätevät ja työtehtävistä kiinnostuneet", jatkoin tietäen ettei hän ollut kumpaakaan kysyen silti: "Ilmoititko hallintoon ja asiakasyritykselle haluavasi lisävastuuta?" "En! Minunko pitäisi sellaisia asioita itse ilmoitella?!" hän meuhkasi takaisin. "Jatketaan tätä myöhemmin kun olet rauhoittunut", totesin lähtiessäni takaisin pöytäni ääreen.




Tiimini heikointa lenkkiä on haastava puolustaa asiakasyritykselle, jotka näkevät vain numeroita. Koitan olla heittämättä ketään suoraa bussin alle. Toisinaan eliminointiprosessia on kuitenkin nopeutettava muiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kun tiimissä on homehtunut hedelmä, sen tunnistaa ja haistaa kaikki. Kukaan ei halua olla homehedelmän läheisyydessä, koska tulee vain paha mieli. Ymmärrän. Tiimin stressipommityöntekijää pystytään vielä hillitsemään, hallitsemaan ja ennakoimaan, mutta persoonallisuushäiriöt ovat omaa luokkaansa.

Tiimissäni oli yli vuoden ajan todellinen homehedelmä, joka negatiivisuutensa lisäksi vielä kieltämättä haisi pahalle. Niin pahalle, että sain hänestä useampia valituksia tämän tästä ja asiaan piti puuttua. Kirjallisia varoituksia hän oli mukavasti jo kerryttänyt asenteellaan.

Kävi ilmi, että työntekijä asui pakettiautossa viiden koiransa kanssa. Ei asuntoautossa vaan pakettiautossa. Oli asunut vuosikaudet. Hän huusi ettei voi käyttää kemikaaleja herkkyytensä vuoksi. Suihku ja puhtaat vaatteet olisivat kuitenkin riittäneet. Minä ja hallinnon väki saimme kuulla silloin korvallisen uskomattomia asioita huudon ja syljen sekoittamana. Me kun olimme hänen pahan olonsa syy. Raukkaparka. Kun kaikki oljenkorret oli hänen kohdallaan käytetty ja viimeiset kirjalliset varoitukset annettu, oli aika päästää irti.

Loppupeleissä kyseiset henkilöt eivät osaa auttaa edes itseään ja aiheuttavat taloudellista tappiota yritykselle. Heidän mukaan vika on aina jossain muualla. Kymmeniä ja kymmeniä tunteja käytetään heidän asenteensa korjaamiseen tuloksetta.

Usein nämä häiriköt lähtevät omien raivareidensa saattelemana ja kertovat kaikille ketkä jaksavat kuunnella miten suuria uhreja he ovat. Huutavat etteivät voi ymmärtää miten tässä näin kävi. Se on sitä sairaanpuoleista itsesuojelua ja hauraan egon silittelyä. Pitäähän se syntipukki löytää mistä tahansa muualta kuin peilistä ettei hajoa palasiksi.

Note to self: Pitää ehdottaa psykologisia testejä rekryihin.

Kommentit

Suositut postaukset