Onko palkankorotus vastaus kaikkeen?

Olen miettinyt mistä se johtuu, että työntekijä alkaa vuoden hiljaiselon jälkeen vaatimaan itselleen erinäisiä asioita vaikkei ole tehnyt mitään ansaitakseen niitä.

Sukelletaan samantien aiheeseen.

Minulla on kaksi työntekijää, joka ovat yhtäkkiä tyytymättömiä palkkaansa. Molemmat ovat olleet vuoden tiimissäni:

1. Tiimin kuopus haluaisi tehdä vähemmän, mutta saada enemmän palkkaa ja pitää kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa viikonloppupainotteisessa vuorotyössä. Hänellä on kuulemma tähän oikeus sopimuksen mukaan. Ei ole.

2. Stressipommityöntekijä haluaisi viimeistään ensi keväänä saada esimiehen paikan esimiespalkalla vaikka rikkoo toistuvasti käytäntöjä, ei siedä minkäänlaista stressiä eikä muutoksia ja loukkaa kollegoitaan. Sanoi etsivänsä muita töitä, jos esimiespaikka ei toteudu. Ei tule toteutumaan, joten siinäpähän etsii.

Mistä kokemukset nousevat? Katsoin peiliin ja mietin olinko antanut heille vääränlaista palautetta. Heidän numeraaliset arvot olivat kohdallaan, hyvät puhelumäärät ja virheet minimissä, mutta molempien käytöksessä oli ollut toistuvasti toivomisen varaa. Olin keskustellut heidän kanssaan molemmista asioista kuukausittain.




Tulin lopputulokseen, että molemmat ovat saaneet minulta sekä positiivista- että kehittävää palautetta. Olin kertonut miten arvostan heidän työpanostaan ja miten tyytyväinen olen heidän ollessaan osa tiimiä.

Mietin mistä muualta kokemukset voivat kummuta. Molemmat olivat silminnähden tyytymättömiä.

Voiko työntekijää kehua liikaa? Ei kai sentään. He tekivät kuitenkin samaa työtä mihin heidät oli palkattu eikä kuopuksella ollut halua vastuutehtäviin, joista saisi bonuksia. Bonuksetkin olivat hänelle kuulemma liian pieniä. Hän halusi vain tehdä vähemmän paremmilla eduilla. Stressipommityöntekijän ajatuksenjuoksua en ollut ymmärtänyt enää moneen kuukauteen.

Heidän molempien ratkaisu epätyydyttävään tilanteeseen oli palkankorotus.

Kuopus ei kuitenkaan halunnut lisävastuuta ja stressipommityöntekijälle lisävastuuta ei voinut antaa. Kenelläkään muulla tiimissä ei ollut palkan kanssa ongelmia vaan kaikki ymmärsivät ettei tehdä töitä Suomen palkoilla. Paikallisiin nähden palkka ja lisäedut olivat enemmänkin kuin kohtuulliset.

Pääsin lopputulokseen, että tämänkaltaiset työntekijät eivät ole lopulta mihinkään tyytyväisiä. Aina on jotakin minkä kokevat heiltä puuttuvan ja lähtevät etsimään sitä jotakin puuttuvaa muualta. Raha ei vain voi olla ainut motivaattori töissä tai uupuu nopeasti.

Nämä vaativat työntekijät eivät ymmärrä, että usein työelämässä täytyy ensin ylisuoriutumisella todistaa olevansa ylennyksen arvoinen. Täytyy tehdä töitä sen eteen mitä oikeasti haluaa samalla kun tekee nykyistä työtä niin upeasti kuin osaa.

Kommentit

Suositut tekstit