Kaikki pipariksi

Sunnuntai. Minun vapaapäivä. Raotin aamulla hitaasti silmiäni ja vilkaisin puhelimesta kelloa. Koira innostui ja alkoi rummuttaa hännällään seinää. Pallokin oli jo löytynyt jostain nenäni eteen. Hieno pallo. Käänsin puhelimen ympäri ja kirkas valo osui silmään. Joku soittaa. Uusi työntekijä yritti saada minua hädissään kiinni, mutta minulla oli aina yöt puhelin äänettömällä. En päivystä. En saanut päivystää olivat tarkat esimiehen sanat ja ne sopivat minulle. 

Vastasin nyt kuitenkin, koska tilanne oli outo. Kaikkien pitäisi tietää etten päivystä. Huolestunut ääni aloittaa: "Krisse..? Onko Krisse?!"

Kaikki koneet olivat kaatuneet toimistolla. 



Työntekijä oli ollut jo pidempään talossa ja soittoketju hädän hetkellä oli hänelle selvä. Jokin sai kuitenkin soittamaan ensin minulle ennen esimiestäni. Hätääntynyt ääni jatkaa: "Mikään ei toimi ja Suomesta kysellään ohjeita ja täällä pitäisi kuulemma jokin uusi ohje olla, mutta en löydä ja kone-Kari ei vastaa puhelimeen ja koneiden uudelleenkäynnistys ei auta ja..."

Okei... Okei.

"Kari ei ole vielä tehnyt ohjetta kun uusi käytäntö tuli hänen poissaollessan perjantaina alkuillasta. Soita Villelle, hän on ainut joka päivystää 24/7 ja hän ottaa yhteydenpidon haltuunsa. Hän on tottunut näihin, soita samantien niin kaikki järjestyy kyllä", rauhoittelin. "Ahaa, voinko..? Kiitos paljon!" alkoi ääni hidastua ja rauhoittua toisessa päässä ja suljimme pienen naurahduksen kera.

Aamupäivän aikana tiimistä tuli tietoa, että kaikki oli kunnossa ja ohjeistukset saatu. Vapaapäiväänsä viettävä kokeneempi kouluttaja osallistui vielä viestiketjuun kiittäen tiimiä nopeasta ja tehokkaasta reagoinnista.

On helpottavaa huomata miten paljon omatoimisia tiimiläisiä on. Se helpottaa (lue:vähentää) minun töitäni kun voin keskittyä hallinnollisempiin asioihin luottaen tiimin tietävän miten ongelmat ratkaistaan ja miten palautetta annetaan poikkeustilanteiden jälkeen.

Kommentit

Suositut tekstit